Ajattelin nyt kirjottaa, kun on jäänyt vähemmälle. Kevättä mennään ja VIHDOIN on lumet saanu kyytiä. Suorastaan pursuan energiaa ja kevätvävymystä vuoronperään. Kotirintamalla on rauhallista. Painissa olen saanut lommoa lommon perään ja on jossain nyrkin kokoinen mustelma )=, hauskaa on silti riittänyt.

Ihanaa että on päri lisä päivää vapaata. Perhe lähti laivalle, mutten jaksanut vääntäytyä mukaan..muuta ajateltavaa. Pitäisi varmaan aloittaa asunnon raivaus. Mainoksia tursuu eteinen ja muutenki on jos jotain roinaa kertynyt talven aikana. Keittiö huutaa tiskirättiä ja kaapit inventaariota. Onkohan mulla joku mania vaihe??

Olin tässä joku viikko takaperin koulutuksessa. Sisältö piti huom ( piti ) olla erityislapsen kohtaamista laajassa mittakaavassa, mutta pettymys oli suuri, kun sisältö olikin aivan muuta, tai ainakin muuta mitä odotin. Aamupäivä puhuttiin aluekohtaisista hankkeista ja iltapäivä ajattelevasta ajattelusta ja subjektina/objektina olemisesta ja muuta vaikeasta. Rupes siinä etupenkissä jo epäilyttämään että johtuneeko koulutustasosta kun en tajua/jaksa tajta mistään mitää. Loppujen lopuksi ynnäsin sen johtuvan siitä että odotin selkokieltä ja ohjeita enkä hienoja sanoja ja ymmärrystä mitä tikkarin takavarikoiminen tekee lapsen psyykkeelle. Jeps. Ei koulutukseen vähään aikaan. Sitä on riittämiin kun menet vain töihin.

Olen tossa selaillut asunto vaihtoehtoja. Olis kiva löytää uusi. Mä kyllästyn niin nopeasti kaikkeen. Pari vuotta tässä ja haluan uuteen. Ehkä sitten kun se todellinen unelmakoti löytyy, maltan asettua aloilleni.

Jatketaan harjoituksia.